Joulukuussa 2011
Lunta, ihanaa, nyt sitä on edes vähän saatu..Jo tuo loskap**** riittikin vähäksi aikaa. Miten mieli virkistyykin niinkin pienestä asiasta, luonto valkaistuu ihan kummasti, ja hymyilyttää vähän helpommin kun oikein synkkänä sateisena päivänä. Jopa joulumielikin rupeaa vähitellen heräämään! Ja tottahan toki kamera "sattui" olemaan mukana poikien ulkoilutusreissulla! Oli ihme ja kumma kun pystyi kävelemään melko hyvin ja nauttimaan ulkoilmasta. Ei koskenut mihinkään! Noh, ilta olikin sitten eri juttu, mutta ei anneta sen pilata sitä tunnetta, mikä lenkkeilystä tuli. Myös meittin nelijalkaiset nautti kympillä, kun kerrankin mamma pääsi ulkoilu reissulle! Ja kyllähän meille kaikille oli ihmeteltävää ja isosti...oli hajuja jos millaisia, oli ihmeellisiä ääniä, talven törröttäjiä tms. Näinkin pienistä asioista sitä näköjään voi nauttia kun ne ei olekkaan enää itsestään selvyyksiä...Tekis varmaan aika monelle terää pysähtyä miettimään näitä elämän pieniä suuria asioita. Sitä