Em@n väkerrykset

Kylläpä taas harmitti niin kovasti, kun "joutui" Oriflamen piikkiin matkustamaan Tampereelle juhlim aan :D Julkaisu tulee sisältämään hitokseen kuvia, mut ne kertonee ne tärkeimmät tässä kohtaa :D  Tämä reissu meillä kesti koko viikonlopun, jotta ennätti ees jotain äimäillä sekä rauhassa valmistautua itse juhlaan. Crohnin nostaessa päätään, päätettiin reissu aloittaa jo perjantaina, että ees keretään oikeana päivänä perille :D Päätapahtumahan oli siis 13.10 mutta otettiin ennakkoa ja suunnattiin 12.10 ja pääpaikalle! Käytiin meidän alueen kanssa syöpöttelemässä Amarillossa mahat täyteen, samalla tutustuen niihin, joita ei oltu livenä nähty. Itse olin "emona" otettu siitä, kuinka monta miun edustajaa lähti mukaan! Tää oli omiaan lisäämään sitä yhteenkuuluvuuden tuntua, mitä joka homma vaatii!  Hotelli oli meille vallan passeli, ei voi moittia Tampereen Dream hostel&hotellia joka oli oli meille oikein hyvä! Aamupala maistuva, ihania juttuja huoneessa, ku

Nii, siinä sit onkin taivalta ihan koko rahan edestä! Mistä tää ajatus sitte lähti? Olinko mainoksen uhri vai havanhduinko oikeasti vihdoin ja viimein siihen, että jottai tartteis prkl tehdä! Oon ollut viime vuosiin saakka hoikka, persevä, reitevä, rintava ja pirun kovaääninen, välillä jopa hyvän näkönenkin..ainakin kuvitelmissa :D Sairastuin tuohon hiton alivuokralaiseen, eli crohnin tautiin joskus, mut dg asiaan tuli vasta 2010. Kun sitä on läpeensä läpipasko ni jossain kohin sit alkaa vaiston varassa kontrolloida syömistään ja juomistaan, koska ne kivut on helvetillisiä. Kuvittele menkkakivut potenssiin sata tai elämäsi vatsatauti potenssiin 200, sillä erotuksella, ettei tää tuiskupaska lopu ikinä. Sairastelet muutaman vuoden kun kukaan ei ekana tiiä, et mikä sua vaivaa. Ruoka rupeaa oleen tabu...jos syöt, koskee, jos et syö, ei koske, mut viikon syömättömyyden jälkeen oot niin heikossa hapessa että haamutkin on kateellisia... Sit alkaa kortisonikuurit...ihanaa ei koske mihikä

Isännällä oli talvilomaviikko ja mietittiin, että mistäs sitä majoitusta kteltas kun pitäs muutenkin käydä iloiessa itäsuomessa paaveeraamassa sekä tapaamassa kotiväkeä.  Saarilan maatilamatkailu  on entuudestaan tuttu paikka ja iellä ollaan oltu monen monituista kertaa. Ja toki ohan se miun rakas entinen työpaikka joten sinneon automaattisesti tullut mentyä. Nyt haluttiin sitten kokeilla jotain muuta, vaihtoehtona Koli, missä ei oo isäntä ennnen käynyt ja Huhmarinen missä ei olla kumpikaan oltu. Päädyttiin Huhmariseen koska sieltä on lyhyt matka Joensuusta tuleville vierahille ;) Lomakeskushuhmari  siis voitti äänestyksen ja eikun varaamaan mökkiä. Esin toki tutkailin netistä tarjontaa, mutta loppupeleissä päädyin soittamaan, koska se vaikutelma, mitä saat puhelimessa, ratkaisee sen, että meetkö loppujen lopuksi ko paikkaan. Puhelimessa oli oikein rempseä ja niin tuttu "kieltä" puhuva nainen, että jo puhelusta jäi hyvä fiilis. (Jos ei joku vielä tiedä, ni oon syntyjäni

Tiiätkö sen tunteen kun mikään ei kiinnosta, ei jaksa, ei huvita ja eniten vituttaa kaikki! En minäkään ennen tätä. Minä, se durasell pupu jonka perkeleen kone ei hyydy vaikka olis mikä, se jolla on seitsemän rautaa tulessa ja kahdekan suunnitelmaa ja 9 kehityskohdetta! Mutta hittovie, se iski myös minuun! Jo viime vuonna, jo kesällä...Pieniä ilon hetkiä oli, onnistumisen tuomaa mielihyvää, mut suurimmaksi osaksi pakkopullaa yli puoli vuotta. Myös kenties kateutta ja pahaa mieltä siitä, ettei vaan osaa, miusta ei oo mihinkään. Tässä vaiheesa olisi kaivannut tsemppaajia, eikä pakkopullan lisäjauhamista, pakottamista saati lisä polkemista. Toki se on liikaa vaadittu, se ei vaan onnistu nyky ihmisiltä.. Toki nämä kuuluu tähän yrittäjän ihanuuteen, aina se mopo ei jaksa vaan porskuttaa, tulpat kastuu ja  on käynnistys vaikeuksia, suodatin on tukossa ja hihna luistaa. Mulla se hirtti välillä kiinni! Tais melkein moottorikin leikata kiinni ja polttaa kannentiivisteen samal