Tammikuussa 2015

Tammikuun pakkasia ja lunta! Näistä minä tykkään, tosin tänään ei nyt ollut mitkään järkkypakkaset, mutta oikein soma keli ulkoiluun..Kyllä, ulkoilu ja minä, samassa lauseessa! Totta se on, taas kerran :D en tiedä, kuinka monasti olen luvannut kautta ja kiven ja kannon, että nyt alotellaan terveelliset elämäntavat ja kaikki nii...soon niin heleppua noitten elukoittenki ulkoilutus ko laskee vaan elukat takapihalle juoksemaan ja toivoo, että ne ravaa metässä ite ittesä uuvuksiin! 
Välillä tuo crohnin paholainen lyö tosissaan kapuloita rattaisiin ja ei yksinkertaisesti jaksa, kerkeä tai pääse vessaa pisemmälle! 

Sitte sitä istutaan vessassa ja manataan kaikki alimpaan h***** kun taas keran jää asiota välistä!! Mutta ei anneta sen lannistaa..olen tänäkin vuonna tästä viheliäisestä sairaudesta tehnyt vaikka mitä! Tai osan alotellut jo viime vuoden puolella, kuten esimekiksi olimme viettämässä polttareita Peurungan kylpylähotellissa. Joo ei omia, vaan erään hyvän ystävän ja naapurin polttareita! Ja tämä tämmönen revittely on ennen näkemätöntä minulle ja tiedän, että ne jotka miut tuntee, on puota penkiltä tälläisen revittelyn ansiosta :D Oon ollunna koulutuksissa, seminaareissa ja nytte tänä vuonna pitäs vielä tälläytyä oikein iltamapukkuun, jo het helmikuussa seuraavan kerran...perunasäkeistä suap kuulemma mahottoman kivan mekon!

Mutta kuten tuossa jo alussa voi päätellä, tänään on ollut hyvä päivä, tai n, näitä on ollut pari viikkoa, kun kävin taas hakemassa hiirihoitoa sädesairaalassa :D (Remicade IV:nä)
 Joka kerta kameran kanssa liikkeellä ollessa olen pyrkinyt ottaan kuvan tästä meidän vanhuksesta. Monasti olen jo tippa silmässä kattonu ja pelänny, että milloinka joudun Roopen viemään viimeiselle matkalle, mutta ei ole vielä aika! 
Johan meidän vanhuksella tulee komia ikä maaliskuussa, täyttäähän Roope jo 16v. Askel on jo hidastunut, mutta nartun nähdessään vanhankin sydän nuortuu ja askelluskin kevenee ja rinta on rottingilla!


 Koetin sitten hätäpäissäni saada tästä meidän eläintarhasta kuvia...joka on sinänsä kovinkin haasteellista :D Mutta kaikki on kuvassa!! Kuvauksellisuus on toissijainen seikka!! Jospa taas innostuis tästäkin kuvauksesta, muutamia hyvä otoksia olen vuosien varrella saanut napattua, mutta on vielä piiiitkä matka siihn, mitä haluan kuvauksen saralla! Toki harrastelijana...liekköhän liian monta rautaa tulessa?!


 Tämän vuoden eka baakkelsikin tuli väännettyä. Tämän kakun tilaaja on ennenkin tilannut kakkuja minulta...Jotensakkiin jo vähän haasteellisempaa tehdä vakio asiakkaalle, koska hällä on joku oletusarvo tuotteista ja tekeleistä...joka kerta pitäs jotain uutta keksiä, tietenkään laadun kärsimättä! Mukavaa puuhaa jokatapauksessa!
 Kortteilukin rupiaa vähitellen kiinnostamaan...viime vuosi meni sen saralla enemmän ja vähemmän pakkopullan oireisesti! Keväällä töiden loputtua ajattelin, että nyt on aikaa...mutta inspis oli jossain hornan jeerassa..tilatut kortit toki tein, mutta en ainuttakaan "varastoon" tai "vapaaehtoisesti"
Vai liekkö se, että olen taas ollut kokkeilemassa työntekoa pari kk ja työkokeilusopparin jatko anomus lähetetty etiäpäin ja koetetaan suaha jatkoa muutamalla kk. Tutkaillaan samalla, että miten terveys kestää...ja voin kertoa, et nykynen työpaikka ei liippaa millään muotoa koulutustani..
kipases ihan uteliasuuttas kahtomassa Pieni Hattutehdas ;) Uskallatko ;) Ja kyllä, olen mieki päässy kokkeilemaan taitojani ;) ja kortteilijat huomio, siellä on kenties sullekin mukavia juttuja ;) 



 No en mie koko syksyä laiskotellu, mut melkein...pistin keittiön uusiksi..Mäni käämit, hermot ja loputki järjen hivenet tuota keittiötä katellessa....löyty mahottoman ihania oksennuksen värisiä tapetteja kolmessa tahi neljässä polvessa ja kaikista ei oo ees tietoa, että miten ne tuohon seinään oli eksyny...lattiasta puhumattakaan....(ps..tuo musta möykky on se meidän koira, ei havinaisen iso villakoira, toki meidän villakoiat on äkäsempiä ja nälkäsempiä ko nuo omat nelijalkaset)
Mutta ensin oli tarkotus uusia pelkkä lattia...no se läks vähä lapasesta, kun ite olin maksumiehenä ja suunnittelijana...välitilan laatat läks...seinät sai maalia...vielä toki on kesken ja paljon, mutta hiljaa hyvä tulee...tai kun rikastutaan jota saattaa joutua oottelemaan jokusen hetken...
Ajatuksena on saada tuo puunväri pois kokonaan jossakin vaiheessa, valastusta uusiksi jne...mutta niinko isäntä sano, ihan sama hälle ko mie se siellä kyökissä enempi aikaani vietän :D se siitä tasa-arvosta...
Nyt uudessa kyökissä pätiää vääntää baakkelseja ja pitää vaikka partyliten kutsuja silloin tällöin...taho oriflamen koulutuksia..Kyllä, Oriflame edelleen mukana ja Partylite vahvistuksena...ja jos kortteilun alottais uudelleen, neulominen hyvässä vauhdissa, kyllä mie sen keepin saan valmiiksi ;)


Lopuksi haluan tähän jakaa runon jonka sain viimeksi sädesairaalassa käydessäni, kun haastelin Aija hoitajan kanssa Roopesta ja luopumisesta. 

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet suruliseksi - minä ymmärän.

Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen.
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin mota hyvää vuotta.
Et haluaisi minun kärsivän,

Kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun asti,
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina.

"Sanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpokun kulkenut ja parhaani tehnyt,
Saanko siis astua toisele puolen
ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
kohti lämmintä ja elävää valoa.
Tahdon lähteä.
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla. 
Niin sinä saat minusta vielä keran huolehtia
ja minä kokea suuren suuta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostutaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, siksi on vaikeaa sanoa hyvästi
ja päättäätämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveena ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois".


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Täällä taas!

Joulukortteja osa I

Helmikuussa...