Em@n väkerrykset

Ristiäiskakku Niin sitä vaan valmistuttiin lähihoitajaksi, vaikka välillä usko uupui ja toivo petti, mutta niin vaan tämäkin lahopää sai valmiin paperit! Ja kyllähän sitä sietää siitä olla ylypiä. Kyllä tällä ammattinimike hässäkällä luulis töitä irtoavan, edes jostakin. Tosin enhä mie just ny tartte, koska olen TEVillä töissä siinä samaisessa paikassa, missä suoritin viimeisen työssäoppimsen ja näytön. Työ on ollu todella mielenkiintoista ja antoisaa. Näkee ja kuulee kaikenlaista ja ennenkaikka oppii!  Ja onha se ton sairaudenki kannalta päivätyö nyt aika hyvä homma. Ei tartte pelätä, että hoitotoimenpiteen ollessa kesken, jätän jonku mummon tai papan siihe keskenään odottelemaan kun ite kiirehdin lähinnä tornaadoa muistuttavalla nopeudella vessaan.... Nyt joku ihmettelee, miten toi kakku liittyy tähän? Noh, ei oikeastaan mitenkään muuten, että vanha koulutoverini pyysi tehdä hänen poikansa ristiäisiin kakun ja tässä ne ny on :P Oikeastaan oli mukavaa tehdä piiiiitkästä

 Tässä tulee kuvia ja kommelluksia Alin ja muiden koiruuksien tempaisuista ja vähän Vaulalle muistoja. Kiitos ihanasta kortista jonka laitoit :) Kyllä Alista tulee niin emonsa näkönen kunhan vielä kasvaa ja vankistuu, että oksat pois! soon muute toi ulkoilu pirun hauskaa....suosittelen lämpimästi pitkäkarvasia ja matalajalkasia (persjalkasia, niinko isäntä sanoo) koiruuksia talaveks... :D Ja kaks vielä lunta kantaa sisälle, sitä sitte on ihan omiks tarpeiks :D  Mustis ja sen luu...tai no Ali sai joulupukilta moisia, mutta ei se jaksa niitä jäystää, mustiksen egolle siis ihan omiaan....  Parhaat kaverukset....  Kyllä se lumi on vaan niin mukavaa...Alista eri hauskaa juosta syvässä hangessa, minne ei nuo persjalkaset  pääse :D Mustis muistuttaa lähinnä myyrää, joka mönkii pitkin poikin, jälkeen jää vaan ura, ja naama näyttää myös siltä, että lunta ollu jossain kohon vähä liikaa...  Onneks ei olla olleenkaan uteliaita! Mitennii? Joka kohta pit