Em@n väkerrykset

Tässä istun aamukaffen kanssa ja kattelen ulos, kuinka sumu hälvenee pikkuhiljaa päivän edetessä. Idyllistä aamua häiritsee lähinnä neljättä viikkoa kestänyt pauke läheiseltä liikekeskuksen rakennukselta ja pienen riiviön varpaiden pureskelu. Eli perus maanantai! Kyllähän tuo pureksija söpö on, vaikkakin välillä menee hermo ja kuppi nurin! Eilenkin yritettiin mukuloiden kanssa tehdä sementtitöitä niin vintiö söi varmaan puol kiloa sitä  röppöä öljyllä höystettynä ja tais sinä pari keppiä ja puoli paalia heinäkin mennä. Ei ole vaikeaa arvata, kuinka kärppänä aamulla liikahin sängystä kun rupesi kuulumaan epämäärästä räkimistä ja kakomista sängyn laidalta..Ja ei, se ei ollut mies joka asuu meillä, vaan tuo niin suloinen karvapallo joka pätti myllätä sisuskalunsa siihen lakanan kulmaan...toki tämä hyljettä muistuttava olemus liikahti sen verta liukkaasti, että pelastin lakanan ja sain karvapallon lattialle...Siitä huolimatta taitaa koira olla se ihmisen paras ystävä ja tilin tyhjentäjä.

Niin päättyi rakkaan Roopen taivallus pari viikkoa sitten, tarkalleen ottaen 24.7.2015 kunnioitettavassa 16,4 vuoden iässä! Mutta vielä ennätti ottaa vastaan uuden tulokkaan ja opettaa se talon tavoille! Hyvää matkaa Roopelle kaarisilloille  Hymiö heart (25.3.1999-24.7.2015) Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani, niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä. Sinä tulet suruliseksi - minä ymmärän. Älä anna surusi estää sinua, sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen. rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. Meillä on ollut niin mota hyvää vuotta. Et haluaisi minun kärsivän, Kun aika koittaa, anna minun mennä. Vie minut sinne missä he auttavat minua, mutta, pysy luonani loppuun asti, Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, kunnes silmäni ovat sulkeutuneet. Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat, se on ystävyyttä, jota minulle osoi