Tästä se alkaa

Niin se vuan kesäkin meni, siis mikä kesä, semmosta tainnut tänä vuonna ollakkaan! Mutta usotteko, ko mie oon ens kesän töissä ni on hellettä, lämmintä, ei tuu vettä ko yöllä, ja on niin nättiä , että oikein sylettää!! Niin! Eikö tämä ole sitä peri suomalaista pessimismiä...eniten vituttaa yleensä kaikki! Ja sit jos jotain ei veenusta ni sillä on sitten päässä vikaa, hyvä lääkitys tai se huijaa! Ihan takuulla huijaa! Eihän kukaan voi olla vapaaehtosesti
hyvällä tuulella, ainakaan et joku näkee! Niin notta, minä taas niin mieleni pahotin...
 Pahotin siitäkin ko ajeltiin kotopuoleen ja sitti miun uus tuleva pomo, että vieäkö työt kiinnostaa joko tuut töihin viikon päästä?! Eihän sitä nyt voinut riemusta kiljua ja ainakaan hymyillä, olisivat vielä vastaantuleat autoilijat voinu kattoa, että hullu se tuokin on!
 Mutta jostain kumman syystä lähemmäs kotikontuja ajellessa huomasin, että täällähän hymyilee joku, en tiiä oliko miun todella hehkeä jo keskisuomalaistunut olomuoto vai yksikseen höpinät kaupanhyllyjen välissä vai se manaus, että kohta herra cohn on ihan muualla ko suolessa....

Lauantai olikin jo shokkihoitoa, kun jo lisää näky hymyileviä naamoja, jopa halattiinkin. Ei tämmönen peli vetele täällä keskisuomessa, äkkiäkös sitä katotaan seksuaalivähemmistön edustajaksi jos samaa sukupuolta halaat...mutta auta armias jos se on vastakkaista sukupuolta, petäthän sie onneton sitä ukkoas ( ja luotettavien huhujen mukaan sitä tapahtuu paljon!)
Illan pimenetessä muistin, että kappas kehveli, tämähän on sitä iloista itäsuomea jossa ei kursailla hyvssä saata pahassa. Asiat sanotaan niinko ne on ja se on siinä! Mitä sitä sen enempä vatvomaan, valmista asiaa!
Karvakaveritkin pääsi tutustumaan tähän ihmeelliseen maailmaan...Mahottomasti piti juosta pitkin tannerta, kuunnella ko elukat nauro ja aasi se vasta olikin pelottava...ja ei..en puhu isännästä..aasi parka piti haukkua mennen tullen ja vähä palatessa sekä väliajoilla.
Ja olihan siellä ihania hajuja....kuulemma raha haisee!! Tais olla ennemminkin naapurin pellolle ajettu lietelanta...
 
 Mutta tosiaan, tänään se alkaa, TYÖ! Ja ei, ei ole hoitoalalla vaan palaan paluumuuttajana kattiloiden ja perunoiden ääreen! Kerta ei ole yhdellä alalla töitä, niin mennään sinne missä niitä on..ei tänä aikana auta kovin nirsoilla, jotta en mie ko on väärän väristä työtä, en mie ko ei oo koulutusta vastaavaa, en mie ko ei se kannata!
Tosin rehellinen työ meidän maassa ei kannata, mutta jottai se on leipäsä etteen tehtävä! Kotopuolessa käyvessä tul ilmi, että siellä suunnalla taas on tuasennii huutava pula työntekijöistä ja eivät sua sijjaisia vaikka lahjosivat kaikki kynnelle kykenevät...täällä se on toistepäin...tekijöitä ois, mutta työt on kiven alla...jopa hukassa.

Suapipahan kokkeilla, mitä se tuo hera Crohn tykkää tästä tempauksesta. Viime viikolla piettiin pari muuttumispäivää Zizzillä ja siellä oltiin jalkojen päällä pelipaikalla 9-21 välisen ajan ja ihmeen hyvin maha siellä pärjäs, jalat ei niinkään...Mutta nyt n sitten nuo kintut koulutettu seisomiseen ja kävelemiseen oikein kunnolla!!

Toenperrään on kyllä mukavaa lähteä töihin, vaikka tästäkin nyt joku mielesä pahottaa...Otetaan nyt tämän viikon tavotteeksi, että hymmyillän kerran, pimmeessä, ettei kukkaan niä, ettei mäne maine, että hulluhan tuo on! Jos oikeen halluu olla rohkea, ni kokkeile sitä hymyilyä immeisten ilimoilla! Takkuuseen en mäne seurauksista, mutta ompaha kokkeiltu..Ni!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oriflamen 50 vuotis juhlat Tampereella

Täällä taas!

Miniloma Huhmariseen!