Täällä taas!


Ompas aikaa hurahtanut edellisestä postauksesta! Oikeestaan ihan luvattoman paljon, syystä xx.

Liekkö iskenyt laiskuus, kiire vai mikä lie, mut suurin syy lienee laiskuus :D Muutamat on tässä kyselleet, että kirjoitanko vielä ja jos kirjoitan niin missä? Varmaan suurin osa kuulumisista on veispuukissa sekä instan ihmeellisessä maailmassa, niin tää on vaan jääny. Mutta täällä taas ollaan. Itseasiassa yksi ystävä haastoi minut et mie rupean taas päivittämään blogia ja hän alkaa pitämään perinteistä päiväkirjaa. Sama asia kummallakkin mut kuitenkin erilainen. 

No mitä miulle kuulee? Luulen et kahdessa vuodessa on kerennyt niin paljo tapahtua, että menis viikko niitä kirjotellessa :D 

Perusasioista sen verta, että meillä on nykysin 4 havannapoikaa, 1 kissa sekä mies, eli kissa ja mies on samat, koirat vaan lisääntynyt sitten viime näkemän! Puoliso käypi töissä, edelleen, mut muistelen et on tainnu työpaikka vaihtua jossain kohtaa. Mie ite oon tällä hetkellä opiskelija, koska tuo suoli ei kestänyt hoitoalan töitä joten nyt katotaan et miten perästä kuuluu. Edelleen ährään yrittäjänä Oriflamen saralla, mutta muita hommia on vähentänyt aika reilusti. Ennen joulua tein viel ahkerasti kakkutilauksia ja ihan jopa urakalla, mutta siihen vuoden vaihteeseen tuli sairasloma kohdun poiston tiimoilta, niin oli sopiva hetki vähentää näitäkin hommia. Huomasin, et kun kakkutilauksia alkoi olemaan niin paljon et kävi jo työstä, siitä katosi se tekemisen ilo, into ja nautinto. Rupesi olemaan sanan varsinaisessa pakko pullaa, silloin oli kyllä korkea aika miettiä et onko järkeä enää tehdä enempää kun mitä jaksaa. Ei todellakaan kovin järkevää...Liekkö järki tullut päähän vai se laiskuus kun osaa jo vähä karsia tekemisiään ja vähä osaa jo kuunnella et mikä tuntuis kivalta ja mikä ei. Tietenkään se kipuilu ei ole syynä tähän, no eipä vissii nii :D

Onneks on näitä toimistokoiria jokka on mukana tässä hoitosuhteessa ja välillä jopa estävät liikkumisen :D  pitkästä aikaa ollut taas niitä päiviä kun pelkkä hengitys tekee tiukkaa. Mut eletään omalla tyylillä vaikka piruuttaan :D ois niin paljon kerrottavaa, mut en kyllä tiiä et mistä aloittaisin.                                                          
 

Ajattelinkin heittää pallon sulle, et mitä sie haluaisit kuulla miusta, meistä? Tän pitkän ajan jälkeen? 

Kerro niin  mie kerron teille <3 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulukortteja osa I

Kun ei vain jaksa!