Voi elämä ja kukkiva nuoruus...

Tässä aamukahvia riipiessä mietin kuumeisesti, että minne tää aika taas on mennyt O.o asiat rästissä, vaikka mie oon tunnetusti pirun tarkka asioista ja niiden hoitamisesta.Aini, tuli käytyä siellä nenämahaletku sessiossa, ja olihan se, kokemus....mutta ei onneksi niin paha mitä oletin...pahin vaihe todellakin oli se nielun ohitus, mutta sehä menikin yllättävä "kivuttomasti". Ei tarttenu laatottaa koko keskussairaalaa ja hoitajia, vähä limaa vaan yskäsin...pahempi oli oikeestaan se kanyylin laitto, sillo piti kirota :D ja raskaasti...
Kyllä miusta hyvä hoitaja tulee vaikken itte anna mittää laittaa itteeni :D Mutta äsköseen palatakseni, ei siellä mitään uutta ollu...edelleen ovat n 90% varmoja että se on Crohn. Vielä tehhään tähystys tuolta pepäpuolen kautta, varmistetaan asia ja alotetaan estolääkitys, samaa mitä käytetään syövän hoidossa...mutta piäassii on, että tauti suahaan piettyä aisoissa ja emäntä kuosissa....
Opiskeltu on, olevinaan..voi sanoa ettäihan ollu sieltä itestään minne se tähystys letku menee seuraavana...mitää uutta ei olla opittu (paitti hengenpelastusta ja kuinka sytytetään tulipaloja ja ennenkaikkea ne sammutetaan) Samoja vanhoja käyty, mitä jo aikasemmin, jopa samoilla monistenipuilla....nyt sitte seuraavan kerran mennään koulun penkille elokuussa...nyt vaan työssä opitaan sitä ennen...Voi rähmä...
Mutta onneksi aurinko paistaa, tulloo kevät ja kärpäset, on köyhälläki kavereita.
P.S noi sivujututki pitäs vaihtaa, joulu tuli ja meni ja mulla jottai tirppanoita edelleen. ...no kohtahan se on uus joulu ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Täällä taas!

Joulukortteja osa I

Helmikuussa...