Joulukuussa 2011


Lunta, ihanaa, nyt sitä on edes vähän saatu..Jo tuo loskap**** riittikin vähäksi aikaa. Miten mieli virkistyykin niinkin pienestä asiasta, luonto valkaistuu ihan kummasti, ja hymyilyttää vähän helpommin kun oikein synkkänä sateisena päivänä. Jopa joulumielikin rupeaa vähitellen heräämään!
Ja tottahan toki kamera "sattui" olemaan mukana poikien ulkoilutusreissulla! Oli ihme ja kumma kun pystyi kävelemään melko hyvin ja nauttimaan ulkoilmasta. Ei koskenut mihinkään! Noh, ilta olikin sitten eri juttu, mutta ei anneta sen pilata sitä tunnetta, mikä lenkkeilystä tuli. Myös meittin nelijalkaiset nautti kympillä, kun kerrankin mamma pääsi ulkoilu reissulle! Ja kyllähän meille kaikille oli ihmeteltävää ja isosti...oli hajuja jos millaisia, oli ihmeellisiä ääniä, talven törröttäjiä tms. Näinkin pienistä asioista sitä näköjään voi nauttia kun ne ei olekkaan enää itsestään selvyyksiä...Tekis varmaan aika monelle terää pysähtyä miettimään näitä elämän pieniä suuria asioita.

Sitä oltas parin viikon päästä valmis Lähäri (ja ei muute uskos ko tätä pärstää katsoo :D ) Tuntuu, että vastaha sitä alotettiin ja tuskailtiin pitkää pari vuotista taivalta ja nyt tässä sitä ollaan! Ollut kyllä aika ikimuistonen taival, en ois itekkää uskonu vielä muutama vuos sitte pystyväni (tähänkään). Tällä matkalla on tapahtunut monta hyvää asiaa ja myös niitä väehmmn mukavia asioita, mutta nehä kuuluu elämään, ei mee liian yksitotiseksi tää homma. On ollut ihanaa tutustua muutamaan ihanaan ihmiseen joiden kanssa vielä tulevaisuudessakin pidän yhteyttä, siis opiskelukaveria. Myös työelämä on tarjonnut ihan loistotyyppejä sekä hermoja raastavia hiihtäjiä :D Ja mie oon varmaan se josta kaikki äiteet varottaa lapsiaan :D
Nyt sitte alkaa ankara työn etsintä, mutta olettasin, että tällä saralla ei työttömyyttä tartte kauaa katella. Tuleehan noita työtarjouksia nytki tappavan tasaseen tahtiin...

Sitte vähä Ali kuulumisia. poika on kasvanu huimasti, järki tosin ei tule samassa junassa ja asiaa ei varmaan edes auta se, että meittin Mustis, huima reilu kaks vuoteinen villitsee sopivasti ja kokoajan nuorempaa mitä kummallisimpiin tempauksiin :D mutta sehä on koiran elämää se...Kävihän meittin ali jo ekan pohjosen reissun mummin ja ukin kanssa ja kyllä oli lystiä..Siellä oli poroja mitä sai paimentaa ja ukin kalatunkiota kaivaa. Näissä askareissa olikin Alin päivät menneet sujuvasti. Liekkö ikävää Mustikseen purkanut oheisilla toimilla, mutta monet naurut oli irronnut kun poika oli rähissy poroille :D ohessa sitten kuvia Itsenäisyyspäivän riennoista :)
Korttejakin on tullut tehtyä, mutta niistä sitten ensi kerralla,loppuu nyt aika ja kärsivällisyys :P



En ees tiedä, mikä tässä on menossa :D Kuka lie säikähtäny ja ketä mutta meno on kova!

Miusta pitää ottaa kuva! Monta Kuvaa, eikö sana kuulu vai eikö se mee jakeluun :D


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

Moi kaveri!



Tää on meidän satumetsän polku....täällä on paljo kivoja hajua...ja koiria...



Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, tosin myöhässä ja paljon! En ole täällä käyny, kun tuntuu, ettei näitä kukaan lue ja ei aina jaksa jkaista risahdusta päivittää :P Mutta mahottoman mukavvoo kuluvaa vuotta sinnehhii suunnalle!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oriflamen 50 vuotis juhlat Tampereella

Täällä taas!

Miniloma Huhmariseen!