Pilivlinnoja ja vähän maankamaraa

Niin se kevätkin joutui tänne keskiseen suomeenkin, vaikka välillä näytti siltä, että lunta tulee kokoajan ja liikaa. Saimme suihkulähteenkin asennettua ja sehän on kevään merkkejä sekin. Kuinka onkaan mukavaa kuunnella veden rauhoittavaa solinaa, seurata tiaispariskunnan kisailua ja toisen lintupariskunnan hellää huolenpitoa toisistaan. Näistä pienistä elämän pipanoista taas oppinut nauttimaan. Aikaisemmin oli pakko pysähtyä kun ei jaksanut/kyennyt tekemään mitään. Tästä oppineena tämä "taito" on jäänyt.  Kyllä se sairastelu näköjään opettaa tälläistä tuuliviiriäkin välistä rauhoittumaan :) Nyt tosin on otettu ne biologiset lääkkeet solusalpaajan rinnalle ja kesäkuussa tiedetään, onko nämä auttaneet mitään. Itestä tunnustaa siltä, että olisivat auttaneet ja osa verikokeista puoltaa tätä, mutta tähystys sen loppujen lopuksi kertoo. 

Kyllä sädesairaalassa viimeistään huomaa, että kuinka hyvin oppujen lopuksi itsellä asiat ovat. Siellä on vaikka sun millaista kohtaloa ja huomattavasti pahempaa kuin mitä itsellä on. Silloin ku tekee oikein kovasti mieli valittaa, muistelee tapaamiaan ihmisia ja heidän kertomuksiaan asioista, älyää silloin taas kiittää siitä mitä sitä kuitenkin itsellä on.

Jäätelö on hyvää kun yksin syö :)

Alin uusi ystävä Sissi

 Pitää myös muistaa silloin tällöin jakaa omistaan muille sekä tavata ystäviään. Hyvät ystävät on kuitenkin elämän suola, nelijalkaisia unohtamattakaan. Olen pari kertaa miettinyt, että mitenkähä sitä elämä olis kuljettanu jos ei näitä turakasoja olisi. Välistä tulee kirottua niitä ja samaan hengen vetoon jo naurettua niiden toilailuille, ilmeille ja muutenki tekemisille. kuinka monet kyyneleet ne on kuivanneet, kuinka monet kerrat olleen vieressä kun itsellä ollut kipuja tai murheita. Aina ne jaksaa odottaa yhtä innokkaana, vaikka olisi vain postilaatikolla käynyt. En osaisi elää ilman koiria ja kissoja ja no juu, ei toi isäntäkää ole häätö listalla :D
Pelottava ajatus.... Meidän vanhus joka täytti kunnioitettavat 13v, ei varmasti enää montaa kesää näe...virkeä vielä, mutta ei tiedä kuinka kauan. Luopumiseen on vähitellen pakko totutella, mutta en vielä suo sen kummempaa ajatusta, koska se ei ole onneksi vielä ajankohtainen. Valitettavasti sen aika vielä tulee.

Äitienpäiväkin koettaa ylihuomenna. Itselläni ei ole enää äitiä, enkä itse ole äiti. Ei oikeastaan ole syytä juhlia kyseistä juhlaa. Eikä oikeastaan jaksais kuunnella myöskään ylistystä siitä kuinka vain ne naiset, joilla on lapsia, ovat jotakin. Ja pyh sanon minä! olen ihan yhtä hyvä jos en parempikin vaikkei omia lapsia olekkaan. Minulla on syli aina avoin, olkapää jonka vasten nojata murheineen ja iloineen. Ei siihen omia tartte, rakkautta voi jakaa muidenkin lapsille esim työn puolesta :) Niin ja onhan meillä nämä nelijalkaiset!

Kaverille kans :)

Ali-jugurttipurrki 0-1

 Valokuvauksen tahtoisin osata vielä paremmin kuin nyt. Muutaman hyvän otoksen olen onnistunut saamaan, mutta niinko monessa muussakin asiassa, tässäkin harjoitus tekee mestarin :) 
Huomaatkos kuinka Alista on tullut komea poika? Kyllä se päivä päivältä näyttää emoltansa. Kesties kesällä näemme Alin emon ja siskon. On omilla pojilla ihmettelemistä kun pihassa on monen monta collieta :)


Tiedätkös mitä? Odotan kovasti, että kelit lämpeää, että pääsen möyrimään ensimmäistä kertaa kasvihuoneeseen! Appi väkersi alkuhuumaan rakennusmuovista ja muista tykötarpeista kasvihuoneen. Itte kärräsin voimien tunnossa multaa ja kaikkea tarpeellista. Toisaalta oli kovasti intoa tehdä, kun pystyi tekemään ruummillista työtä ekan kerran pariin vuoteen. Noh, tässäkin kävi perinteiset, intoa oli enempi kun kuntoa :D Mutta hiljaa hyvä tulee, kun vaan malttas...Niinplajon idoita, ajatuksia ja tekemistä, mutta niin vähän voimaa ja kuntoa!

Ja sitte taas yhteen lempipuuhaani, korttiaskarteluun! Kävin eilen Irenen tykönä kylässä pitkästä aikaa ja sieltä sain taas ideaa ja kipinää kortteiluun. Ja tietenkin oman osansa antoi perhekahvilassa käynti josta tuli pari tilausta :)Tässäkin asiassa "vertaistuki" on verraton, voi vaihtaa teekupposen ääressä idoita ja ajatuksia sekä raatata muutenkin mieltä askarruttavista asioista. Olen pahoillani, etten enempää ole pystynyt pitämään naamatusten yhteyttä, kenties tähänkin tulee muutos joku kaunis päivä :)

Tässä kortissa sain Ireneltä nuita pieniä kukkasia ja niiden "käyttöohjeen" kuinka niistä saa vähän koholleen terälehdet ja vähän eloa korttiin :) Myäs pienet terälehdet on häneltä. Joten tässä joutuu joku päivä heittämään keikkaa sinelliin ostoksille :)

 Oikean puoleisessa kortissa oleva "pyörylä" kukka on myös Ireneltä :) taas tuli uusia ulottuvuuksia ja kokeilun arvoisia juttuja :) Vasemman puoleisessa kortissa oranssi ruusu on omaa käsialaa. Tämä kyseinen oli tilauskortti josta poiki sitten muut tämän päivän kortit. 7 korttia tälle päivää, hyvä tulos!

Myös erinäiset kiekurat on samaiselta ystävältä :) Ja nämäkin on todella kauniit ja saa uutta ilmettä kummasti korttiin! Ja tietenkin vähän bling blingiä sinne tänne

Sydänstansseja myös lainasin ystävältä ja toteutin niitä tähän hääkorttiin. Pitäis vaan rohkemmin kokeilla kaikkia koristeita, tyylejä, papereita ja asettelua. Ei aina kuvan tartte olla keskellä korttia, se voi olla alhaalla, ylhäällä, vinottain...pitäs vaan mielikuvituksen antaa lentää ja ylittää oma mukavuus alueensa. Ja se mikä ei omaa silmää miellytä, voi toisesta olla juuri se oikea, juuri oikean värinen.

Lopuksi toisenlainen rippipäivä kortti. Mustaa bling blingiä, toivottavasti kuvasta saa edes vähä kimalletta näkyviin. Ite tykkään kovasti tästä dramaattisesta mutta simppelistä "etukannesta" ja alapuolella kortin sisäpuoli :)

    

Tälläistä tälläkertaa. Iso kiitos jos ja kun jaksoit tänne asti kahlata tässä eeppoksessa. Kaikesta marinasta huolimatta toivotan kaikille äideille, mummoille ja ennenkaikkea meille naisille joilla ei ole omaa jälkikasvua oikein ihanaa sunnuntaita 13.5.2012

Oheisen runon myötä lähetän ajatuksen tuonne taivaaseen, omalle äidille, joka katselee välillä kauhuissaan muta ylpenä tyttärensä toilailuja!

Rakensit minulle laivan vahvimmasta puusta,
ompelit purjeet kestävimmistä kankaista,
annoit matkaan parhaan kompassin.
Mutta elämän myrskyjä et mitenkään voinut estää.