Kyllä se tästä!
Viime näkemän riemuitsin uudesta työpaikasta ja taas riemuitsen! Olin muutaman viikon omalla kylällä kyökkipiikana kokeilemassa miltä se keittiötyö tuntuu. Ja kyllähän se tuntui! Muutaman viikon kerkesin olla töissä kun selkä sanoi työsopimuksen irti. Onni onnettomuudessa, että samana päivänä oli työhöntulo tarkastus! Joo, olet sopiva työhön, tässä todistus niin ja tässä viikon saikkulauppu kun et nyt oikein pysty töihin!
Siinä hötäkässä en ees ymmärtänyt tilanteen komiikkaa kun nelinkontin taaperisin siellä käytävä viidakossa. Siinä samoilla aikajanoilla kävin crohnin takia tähyssä ja sielläkin sattui ja tapahtui, ainakin sattui! Huusin ko hinaaja ja manaaja yhtäaikaa, ennenkun älysivät antaa kunnon troppeja. Eihän se litalgine esilääkkeenä vaikuta päähän eikä toiseen, syönhän niitä jo aamupalana ja kiunaana kourallisen päivään...no tähyssä löytyi löydös joka vaati kiireellisen kuvauksen. No jippii..kyllähän sitä voi käydä ottaan erilaisen selfien!
Selkä oli parempi ja eiku töihin..sitte se tuo isännän kehno alko puutumaan oikein urakalla! Sillo Joensuun reissulla alko sillä puutua oikea peukalo ja siitä se sitten pikkuhiljaa siirtyi koko käteen ja vähitellen oikeaan jalkaan...loppupelissä oikea jalka piti siirtää käsien avulla jos meinas jonnekkin siirryä...
Jopa meidän isäntä oli sitä mieltä, että jokohan lääkäriin lähtis. No meille ei nyt mee mikään ko elokuvissa joten ei tämäkään. Terveysasemalta lähettiin kiireellisenä päivystykseen ja sinnehhän se onneton jäi...muutaman päivän siellä tutkivat ja hutkivat ja diagnoosin kanssa kotio. Kulttuurishokkia kerrakseen kun talouteen muutti uusi autoimmuuni alivuokralainen, MS. Siinä oli sulattelemista itelle ja miehelle, hälle varmasti enempi.
Kirjoitukseen tuli tauko ja tarina jatkuu viikon päästä......
Siinä meni jokunen päivä ja kas, selkä taas jumahti...ja taas saikkua. Nyt joku miettii, että mites ne uudet työt? No saikulla ähötin kotona ku yks päivä soi puhelin ja puhelu tuli oudosta numerosta. Arvelin, että siellä on kuitenkin joku elämäänsä kyllästynyt lehtikauppias joka tyrkyttää jotain todella halpaa ja ainutkertaista lehteä ja kaupanpäälle saa aromipesän. Vastasin kuitenkin viimeisillä metreillä ajatellen, että osaan kyllä sanoa ei, tai myyn vaikka mummon kalsarit tilalle!
*Tiina kunnasta terve!
*terve
*vieläkö oot kiinnostunut tekeen töitä ohjaajana?
*kyllä
*Palataan maanantaina asiaan!
*selvä!
Kahtelin puhelinta aikani hölmönä ja taisin sille vielä jutella tovin ihmetellen, mitä just tapahtu...maanantaina se taas soi ja sieltä tuleva pomoni soitteli ja kertoi, et työt alkasi tammikuun alusta!! Sen puhelun aikana unohtu selkäkipu ja muut jännittävät olotilat!! Jälkikäteen hoksasin, et soittaja oli sama kumpanakin päivänä ja et olen hakenut aiemmin tätä työtä ja käynyt näytillä! Olin siis jäänyt mieleen koska uudelleen ottivat yhteyttä!
Crohn, tuo niin ihana alivuokralainen! Kävin vartalon ct-kuvauksissa aaton aattona hakemassa joululahjaa itelleni. Toki tuloksia ei tullut ennenkuin itse soittelin. Niitä mennyt sitten sulatellessa ja pelätessä! Astetta tarkempi selhfie kamera löysi kaksi tiukkaa kaventumaa, jotka hoitava lääkäri suosittelee leikattavaksi 😨 ei mennyt puhelusta kun kaks punasta minuuttia kun oli maha kipeä ja vessassa juoksutti!! Myönnän, pelottaa. Ai mikä? Ei oo ikuna ennen tehty hampaan porausta kummempaa operaatiota joten vähemmästäkin on löysät housussa! 27.1 on kirurgin konsultaatio et mitä se tahtoo tehdä, nostaako suolet pöydälle ja tutkii hartaasti koko komeuden vai tuikkaako pari reikää ja leikkelee sievästi nykyaikasesti tähystämällä! Järki sanoo, etten kyllä tiedä mistään mitään vaikka norsulauma menis yli, mut tällä mielikuvituksella oon kerennyt vaikka mitä skenaarioita kehitellä 😅 soon tuo mielikuvitus niin hyvä...
Tähän on hyvä päättää tämä sairaskertomus ja seuraavaan ährätä kivempiä juttuja!
Kommentit
Lähetä kommentti