Kuka kuuseen kurkottaa....

Mistä sitä ammentaa voimaa kun on aikansa hakannut päätään seinään ja tuntuu ettei mikään onnistu?? Pettyy omiin tavotteisiinsa ja on valmis myymään maansa ja nakkaamaan hanskat naulaan ja toivon kaivoon. Tätä samaa asiaa pohtii moni yrittäjä ja monen kollegan kanssa tästä on puhuttu.
Kannustat toisia ja valat uskoa parempaan huomiseen ja parempaan tulokseen, mutta kuka sinua tukee ja mentoroi?
Tai se ajatus, että onko tää nyt kaiken vaivan arvoista? Onko minut työni yhtä arvokas kun toisen?
Enhän enää tee hoitoalan töitä, en ole päihdeasikkaiden kanssa päivästä toiseen, enkä kuuntele mielenterveys asiakkaan huolia. Tai en tee enää suurtalouksille ruokaa, olenko siis enää "oikea" veronmaksaja?
Mistä nämä ajatuksen nyt just kumpuaa? Te-toimisto on sitä mieltä, että yrittäjyys ei ole oikeaa työtä, vaan minunkin pitäisi opiskella itselleni OIKEA  ammatti. En sitten tiedä, että montako ammattitutkintoa minunkin pitäisi vielä entisten jatkeeksi opiskella, että minulla olisi se OIKEA ammatti. Nythän niitä on se vaivaiset 6kpl ja onneton meinaan vielä kokopäiväiseksi yritäjäksi.

Vielä tämän kestää, mutta sitten tuli aallon pohja kun asetin itselleni tavoitteen, mitä minun tulee tehdä ja saavuttaa viime jaksoon ja arvele se pettymys kun en saavuttanutkaan sitä, mitä oletin saavuttavani. Olinko liian huono, heikko, enkö osannutkaan asettaa muille tavotteita.
Miksi minä EN onnistu ja muilla se tuntuu olevan helppoa? Mitä mie teen väärin, että ei vain onnistu? Vielä tänäkin aamuna mietin ja pähkämöin auringon paisteessa, teekuppi kourassa ja mietin, että miks hitossa nyt ei onnistu. Olen oikeasti onnellinen, että kollegalla menee nyt hyvin, myyntiä tulee, ryhmä kasvaa ja on kunnon pöhinä! Mutta miks ihmeessä olen kuitenkin ihan hitusen kateellinen ja katkeran suloisen mielissäni ruoskiessani itseäni, että ähäkutti, mitäs asetit niin ison tavoitteen..Kuka kuuseen kurkoittaa niin katajaan kapsahtaa! Haha

Liekkö syksyä vastaan taisteleva aurinko tehnyt tehtävänsä, mansikanmakuinen roibostee ja sitruunperhosen kaunis lento,  mut ajatus vähitellen suuntautui taas positiivisille urille! Kirjoitin jo meidän alueen whattsap ryhmäänkin, että ei se et kuinka monta kertaa kaatuu, vaan se kuinka monesti nouset ylös...Vain sillä on merkitystä!

Ja niin läksin rinta rottingilla pitämään illan kutsuja, ennen sitä tein elämäni ekan liven julkiselle saitille Faceen, ja pari salaiseen ryhmään ja päätin, et tää ON  hyvä päivä!! Tänään tulee olemaan hyvä kaunis-iho tuokio! Tänään vain kaikki onnistuu!! Ja hitto! Tästä tuli hyvä päivä! Tästä tuli hyvä viikonloppu!
Ja loppujen lopuksi teen edelleen hoitoalaa liippaavia hommia, toimin kuuntelijana, opastajana ja auttajana ilman valkoista tai vihreää takkia, ilman hienoja titteleitä! Olen jokatapauksessa ihminen ihmiselle vaikkakin kosmetiikan parissa. Ja hitto, olen siitä ylpeä!

Tälläisin miettein hyvä aloittaa uusi viikko ja uudet kujeet! Ollaan rohkeasti ylpeitä just siitä, mitä kukakin tahoillaa tekee!  Koska just sinä olet TÄRKEÄ! Ja vaikka välillä kompastutaan, noustaan ylös, pölistellään tomut pois, suunnataan katse ylös ja jatketaan matkaa rinta rottingilla!

Aurinkoa viikkoosi <3




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oriflamen 50 vuotis juhlat Tampereella

Täällä taas!

Miniloma Huhmariseen!