Tälläinen tänävuonna, katsotaan millainen ensivuonna ;) Leimasinkuva jonka olen värittänyt ihan perus puukynillä, kun ei vielä silloin ollut akvarellikyniä. Nyt ne olisi mutta...leimasin on jo palautettu omistajalleen :)
Ompas aikaa hurahtanut edellisestä postauksesta! Oikeestaan ihan luvattoman paljon, syystä xx. Liekkö iskenyt laiskuus, kiire vai mikä lie, mut suurin syy lienee laiskuus :D Muutamat on tässä kyselleet, että kirjoitanko vielä ja jos kirjoitan niin missä? Varmaan suurin osa kuulumisista on veispuukissa sekä instan ihmeellisessä maailmassa, niin tää on vaan jääny. Mutta täällä taas ollaan. Itseasiassa yksi ystävä haastoi minut et mie rupean taas päivittämään blogia ja hän alkaa pitämään perinteistä päiväkirjaa. Sama asia kummallakkin mut kuitenkin erilainen. No mitä miulle kuulee? Luulen et kahdessa vuodessa on kerennyt niin paljo tapahtua, että menis viikko niitä kirjotellessa :D Perusasioista sen verta, että meillä on nykysin 4 havannapoikaa, 1 kissa sekä mies, eli kissa ja mies on samat, koirat vaan lisääntynyt sitten viime näkemän! Puoliso käypi töissä, edelleen, mut muistelen et on tainnu työpaikka vaihtua jossain kohtaa. Mie ite oon tällä hetkellä opiskelija, koska ...
Kylläpä taas harmitti niin kovasti, kun "joutui" Oriflamen piikkiin matkustamaan Tampereelle juhlim aan :D Julkaisu tulee sisältämään hitokseen kuvia, mut ne kertonee ne tärkeimmät tässä kohtaa :D Tämä reissu meillä kesti koko viikonlopun, jotta ennätti ees jotain äimäillä sekä rauhassa valmistautua itse juhlaan. Crohnin nostaessa päätään, päätettiin reissu aloittaa jo perjantaina, että ees keretään oikeana päivänä perille :D Päätapahtumahan oli siis 13.10 mutta otettiin ennakkoa ja suunnattiin 12.10 ja pääpaikalle! Käytiin meidän alueen kanssa syöpöttelemässä Amarillossa mahat täyteen, samalla tutustuen niihin, joita ei oltu livenä nähty. Itse olin "emona" otettu siitä, kuinka monta miun edustajaa lähti mukaan! Tää oli omiaan lisäämään sitä yhteenkuuluvuuden tuntua, mitä joka homma vaatii! Hotelli oli meille vallan passeli, ei voi moittia Tampereen Dream hostel&hotellia joka oli oli meille oikein hyvä! Aamupala maistuva, ihania juttuja huoneessa, ku...
Nii, siinä sit onkin taivalta ihan koko rahan edestä! Mistä tää ajatus sitte lähti? Olinko mainoksen uhri vai havanhduinko oikeasti vihdoin ja viimein siihen, että jottai tartteis prkl tehdä! Oon ollut viime vuosiin saakka hoikka, persevä, reitevä, rintava ja pirun kovaääninen, välillä jopa hyvän näkönenkin..ainakin kuvitelmissa :D Sairastuin tuohon hiton alivuokralaiseen, eli crohnin tautiin joskus, mut dg asiaan tuli vasta 2010. Kun sitä on läpeensä läpipasko ni jossain kohin sit alkaa vaiston varassa kontrolloida syömistään ja juomistaan, koska ne kivut on helvetillisiä. Kuvittele menkkakivut potenssiin sata tai elämäsi vatsatauti potenssiin 200, sillä erotuksella, ettei tää tuiskupaska lopu ikinä. Sairastelet muutaman vuoden kun kukaan ei ekana tiiä, et mikä sua vaivaa. Ruoka rupeaa oleen tabu...jos syöt, koskee, jos et syö, ei koske, mut viikon syömättömyyden jälkeen oot niin heikossa hapessa että haamutkin on kateellisia... Sit alkaa kortisonikuurit...ihanaa ei koske mihikä...
Kommentit
Lähetä kommentti