Em@n väkerrykset

  2011 Uuden Vuoden kynnyksellä... Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattaviksi, tiet tallattaviksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset. Onnellista Uutta Vuotta!    

Se on Joulukin jo melkein selätetty, tänäkin vuonna. Olihan se taas kerran erilainen ja tuntuinen, johtuen muutosta omaan omakotitaloon jne jne. Joka joulu se pieni haikeus hiipii mieleen, menehtyihän äitini äkillisesti juuri ennen joulua sairauden runtelemana. Siellä se joissain tähtenä katselee ja ihmettelee tyttärensä toilailuja :) Kyllä sitä varmaan tuli kilttinäkin oltua, kerta pukkikin kävi kylässä, paketteja ei ollut montaa, mutta sitäkin tärkeimpiä ja tarpeellisimpia. Niinhän se on, että ei se määrä vaan laatu :) Nyt ruvetaan odottelemaan vähitellen vuoden vaihtumista ja samalla miettien, että mitähän se tuo tullessaan? Toivottavasti ei ole yhtä vaiherikas kuin kuluva vuosi. Vaikka niinhän se on, että se mikä ei tapa, se vahvistaa :) Tämän myötä kaikille rauhallista Tapania ja vielä rauhallisempia aleja :)

Tänään on ollut hyvä päivä, vaikka aamusta näytti siltä, ettei meidän karkulainen taida selvitä elävien kirjoihin. Oli yöllä oksennellu pari kertaa, hokasin sitten myöhemmin, että nehän oli karvapalleroita eilisen puhdistuksen jäljiltä. Ruoka on siis maistunut jo iltapäivästä kunnolla, mitä nyt vatta vielä sekasi, mutta eiköhän se siitä. Tänään oli kyllä ihmetystä kerrakseen..meidän pihalla seiso sellasia otuksia joiden olemassa olon tiesin, mutta en ollut nähnyt livenä, ainakaan näin läheltä. Oli kyllä komea metsäkauris pariskunta. Sen verta harvinaislaatunen tapahtuma, että piti ihan kuva ottaa..tai no parikin :) Ja samalla tuli todettua, että ihmeen hyvät kuvat ikkunalasien läpi... Tälläinen jökötti kukkapenkissä :) Ei huomannut kauralyhdettä... Ei tämä päivä mennyt ihan kokonaan katellessa luonnon ihmeitä..piti edelleen muutama kortti väkertää, läheneehän korttien edullinen viimeinen postituspäivä vääjäämättömästi ja peruuttamattomasti. Vanhan ajan joulupukki, eiköh

Tässä on taas hetki vierähtänyt, kun on viimeksi tullut kirjoiteltua. Kerkesi meidän kissakin karata tässä välissä ja olla kaksi viikkao joron järillä, melkeinpä mieron tiellä ja ei paljo kiinnostanut korttien teko sinä aikana kun ei tiennyt, missä Piu seikkailee. Onneksi eilen sunnuntaina löytöködista soittelivat, että oiskoha teittin kisulainen heillä, kuitenki sen verta outo väritys, ettei joka kolli ole samaa sorttia. Onneksi se siellä oli ja melko elävien kirjoissa, mitä nyt näkänen, vilunen ja hellyyden kipiä oli. Nyt on taas perhe koossa ja siitähän sitä sitten on innostunut kortteja väsäämään :)  Anoppi halus 25 korttia ja omat vielä aika vaiheessa ja keskiviikkonahan ne pitää jo  postittaa, miel saada halvemmalla menemään, joten ei tässä edes kiire ole :D Mutta tässä näitä yritelmäviritelmiä taas olis, ollos hjuva :) Tämä sitten kiepsahti ihan vinksin vonksin, mutta eipä tuo mahtane haitata...