Em@n väkerrykset

näitä on ny tullu, melkee ko liukuhihnalla. Mutta mikäs on tehhessä ku inspiraation lähteet on kohillaa :)  Joskus se vaan onnistuu, toisena päivänä ei sitten niinkään. Noh, loppupelissä siitä onnistumisesta jokainen voi itse päätellä, onko näin käynyt :D Tässä jo lomatunnelmissa vaikka lomaa on jo tovi ollut ja elokuussa vasta arki kutsuu. Meidän vallan mainiolle naapurille tekasin kortin, koska joutui käymään pikaseltaa täysihoidossa tuolla saikulla. Ei viihtyny montaa tuntia, mutta säikäytti kuitenkin. Sisäpuolelle riipustin  Sisäpuolelle kirjotin seuraavaa: Kerreeppä seihtemä er heinee tyyny alle ja jos uamula o nivustaipeis ihottummoo tai piä kippeenä ni allerkine oot! Näetä taakoja ootellessas, koetaha parantuva taavista! Kesäinen kortti, käy melkeen kelle tahasa...toivonmukaan ainaki.. Täydelliselle naiselle joka on täydellisessä iässä, AINA! Ja perinteinen hääkortti... Tämäkin varmasti löytää omistajansa, kivaa vaihtelua nämä Koukussa Korttei

Nyt ollaan toinnuttu ainaki melkein alkuviikon järkytyksistä ja on huomattu, että elämä jatkuu joka tapauksessa :) Huomaatkos uuden ilmeen sivuillani, kiitos kuuluu Petalle, jonka suurella avustuksella vihdoin ja viimein saatiin se p**** jouluinen kottaraiskuvio pois. Kaunishan se oli, joulun aikaan, mutta ei lähempänä juhannusta! Hänen emännäleen suunniteltiin hääkampausta ystäväni avustuksella ja minä koetin sitten suhrata koehäämeikkiä pitkästä aikaa :) Tänä kesänä niitä sitten onkin useampi, joten pääsee verestelemään näitäkin taitoja piiitkästä aikaa. On tässä koetettu askarrellakkin pari korttia. Kokeilin ekan kerran yhdestä koukussa kortteihin haasteesta alla olevaa korttia, johon oli laitettu malli, millä periaatteella pitää kortti tehhä.Tälläinen oli minun näkemys mallista :) Kesähaaste3   << ja malli ohessa  Toisena teoksena tein elämäni ensimmäisen kirjakortin, jota hetken aikaa pähkäilin, ennenku hokasin kuinka tämä tehhään. Näitä voisi itseasiassa te

Nyt se on sitten todettu, mulla on 110% Crohn, parantumaton suolistotulehdus. Eilen kilttinä tyttönä alistuin taas kerran tähystykseen ja ilman kipulääkkeitä! Ajattelin, että tässä firmassa en ole sen pidempään kuin on pakko ja jätin lääkkeet suosiolla niille jotka niitä tarvitsee. Onneksi oli asiansa osaava lääkäri sekä hoiturit, kannustivat kuin isommissakin hiihtokilpailuissa. Kyllähän se välillä kipiää teki, ei sitä käy kieltäminen, mutta melko kunnialla selvisin. Tuomio oli, pahasti tulehtunut ohutsuolen loppupää, jota ihmettelnkin kun kerrankin minulla ei ollut mitään oireita O.o noh, kuulemma tauti niin kavala, etät ilmoittelee vasta sitten kun ollaan jo aika huonossa jamassa. No se selittää sen, miks mulla viime heinäkuussa tulehdusarvot oli yli 500 ennenkuin jossain tuntuu. Ai mitäkö hoitoa/parannuskeinoa tähän on? Parantaa tätä ei voi, mutta oireita voidaan kenties ehkä helpottaa. Olen jo vuoden syöny kortisonia ja se kyllä auttaa silloin kun sitä napsii mutta väliajat on

Nonii, nyt sitten paljastan sen Hermannin salaisuuden, jota jokainen on kysellyt milloin mistäkin :) Sain ihanalta naapurista epämääräisen näköistä röppöä kipossa, ohjelappusen kera sekä neuvona, että hoida vaalien, hellästi ja rakkaudella, kuin meidän ystävyyttäkin. Näin minä sitten otin haltuuni Hermannin, ystävyyskakun. Noh, niinko yleensä, unohin koko röpön sen siliän tien koska meillä alkoi luokkaporukan kans ammatillisen erittäin epäammatillinen kokoontuminen jossa laulu raikoi ja kenties vähän miestä väkevämpääkin kului.Tuli myös häpäistyä itsensä minnuuttipelin tiimoilta joita armaat kaverit oli järjestäneet :) no kuitenkin Hermanni unohtui kippoon sinä iltana, mutta aamulla siirsin sen ohjeen mukaisesti isompaan astiaan ja hämmentelin puuhaarukalla ja tuoksuttelin juuri ja juuri havaittavaa käymiseen liittyvää tuoksua.  Tässä tämä komea röppö nyt sitten on...tätä sitten hämmentelin kolmena päivänä puuhaarukalla aamuin illoin ja muina aikoina oli liinalla peitettynä, v