Pilivlinnoja ja vähän maankamaraa
Niin se kevätkin joutui tänne keskiseen suomeenkin, vaikka välillä näytti siltä, että lunta tulee kokoajan ja liikaa. Saimme suihkulähteenkin asennettua ja sehän on kevään merkkejä sekin. Kuinka onkaan mukavaa kuunnella veden rauhoittavaa solinaa, seurata tiaispariskunnan kisailua ja toisen lintupariskunnan hellää huolenpitoa toisistaan. Näistä pienistä elämän pipanoista taas oppinut nauttimaan. Aikaisemmin oli pakko pysähtyä kun ei jaksanut/kyennyt tekemään mitään. Tästä oppineena tämä "taito" on jäänyt. Kyllä se sairastelu näköjään opettaa tälläistä tuuliviiriäkin välistä rauhoittumaan :) Nyt tosin on otettu ne biologiset lääkkeet solusalpaajan rinnalle ja kesäkuussa tiedetään, onko nämä auttaneet mitään. Itestä tunnustaa siltä, että olisivat auttaneet ja osa verikokeista puoltaa tätä, mutta tähystys sen loppujen lopuksi kertoo. Kyllä sädesairaalassa viimeistään huomaa, että kuinka hyvin oppujen lopuksi itsellä asiat ovat. Siellä on vaikka sun millaista kohtaloa ja huo...