Se on kevät, melkein...
Havahduin aamusella kaffekupposen ääressä, että ollaan menossa ja maaliskuussa ja pitkällä! Pakkasmittaria tutkiessa ennemminkin luulis, että vastahan tässä helmikuuta vietetään. Monena aamuna on tullut ihalitua ikkunasta pakkasen huurruttamaa maisemaa ja kynttilälyhtyjen kuurankukkia. Alkuvuosi on mennyt sujuvasti töiden ja opiskeluiden merkeissä ja en muistanutkaan kuinka haasteellist aon yhdistää koulu ja työ, muusta elämästä puhumattakaan. Onneksi kumpainenkin on mielenkiintoista, katkaisevat sopivasti toisensa. Ja niinhän ne viisaat sanoo, että ei oppi ojaan kaada. Ei edes minua :D Crohn on kulkenut siinä sivussa, sujuvasti mukana! Välillä enempi oikutellen kuten murkkuikäinen kuunaan ja välistä on hyvinkin rauhallista.. Remicadea menee edelleen, solusalpaajaa unohtamatta. Olen voinut pari vuotta sitten paljon huonomminkin, joten on syytä olla kiitollinen, että näinkin hyvässä tilassa mennään! Kuten kuvistakin huomaa, elukat voi aksusti :D Jopa meidän vanhus Ro...